Eilen ja toissapäivänä oli toisen kerran Lappeenrannassa seminaaripäivät. Paikalle oli kiva mennä kun ihmiset olivat edelliseltä kerralta tuttuja. Aiheina oli mm. oppimispiirissä tehdyn esseen läpikäyminen ja Harri Keurulaisen luennot oppimisen arvioinnista.
Esseetä varten saimme pienryhmissä hyviä vinkkejä toisiltamme, ja esseen tekeminen hahmottui vielä entisestään. Keskustelua oli ulkonäön osalta mm. lähdeviittausten tekemisestä, joka on joka laitoksella erilainen. Sisällöllisestikin uusia ajatuksia oli paljon, ja muutamia niistä hyväksikäytimme oppimispiirin kanssa parantaessamme esseetä toista palautuskertaa varten. Itse olen esseitä jo jonkin verran kasvatustiede-urallani tehnyt, mutta kummasti sitä silti aina oppii jotain uutta.
Harrin esityksestä päällimmäisenä mieleen jäi termi AHOT, jota en ollut aiemmin kuullut. Kyllähän tietysi osaamisen tunnistaminen tai tunnustaminen ovat tuttuja, mutta omalle kohdalle opettajan näitä ei ollut vielä sattunut. Kuulemma nykyään yhä enemmän tätä joutuu kuitenkin käyttämään. Itsekin tuossa äsken väsäsin oman tunnistamislomakkeen tutkiva ja kehittävä opettaja-kurssia varten. Joten tulevaisuudessa varmasti myös opiskelijat minulle näitä anomuksia tulevat jättämään. Opettajaltakin tämä jonkun verran vaatii, sillä hänen on oltava varma että opiskelija varmasti täyttää kaikki kurssille osoitetut vaatimukset.
Myös opetusharjoittelusta oli keskustelua, sitäkin kai pitäisi pikkuhiljaa käydä miettimään. Helpoin ratkaisu itselle taitaa olla tuolla yliopistolla opettaminen, ehkäpä saan ihan oman kurssin ensi syksynä järjestettäväksi. No, vielä ei ihan ajankohtainen ole tämä juttu.
